Eli, nyt kirjotan semmosesta asiasta kun tulevaisuus. Karmiva ja jokaista vaaniva tulevaisuus.
Lähitulevaisuus näyttää itseni näkökulmasta yhtä utuiselta kuin pitkällä oleva tulevaisuus. Kesällä tulee tieto mihin lukioon pääsen, mutta jotenkin en osaa ottaa siitä paineita. Opiskella pitäisi täydellä höyryllä, mutta jotenkin motivaationi valuu viemäristä alas.
Ihailen joitakin ihmisiä jotka oikeasti tietävät mitä haluavat tehdä. Ystäväni Ane on mahtava esimerkki ! Ane puhuu kuinka haluaa leipuri-kondiittoriksi tai kokiksi, ja se huokuu hänestä koska hän rakastaa laittaa ruokaa ja leipoa.
Ihailen myös ihmisiä joilla ei ole hajuakaan mitä tekevät, vaan elävät tässä hetkessä ja hakevat tärppejä siitä mistä tykkäävät.
Itse en kuulu näihin kumpaankaan. Minulla on monta alaa mistä olen kiinnostunut, mutta jokaisesta löydän niin paljon huonoja puolia että alan pelkäämään näitä aloja. Näyttelijä on ollut pienestä asti "Se juttu", mutta kun ikää on tullut kymmenen vuotta enemmän alkaa tämä haave jotenkin tuntumaan usvaiselta. Siis joo, mulla on samat mahdollisuudet kuin muillakin teatterikorkeeseen yms. mutta silti. Ja liikaa valinnan varaa....... Mulla on nyt.. 2..3...5...7 ammattia mistä oon tosi kiinnostinut :'D
No, kyllä se tulevaisuus tulee. Sitä ei voi jarruttaa... :')
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti